Toinen haluaa lähemmäs, toinen haluaa tilaa, suhde on jatkuvaa kissa-hiirileikkiä. Voiko tämä toimia?

Ristiriitaisesti kiintynyt haluaa uppoutua rakkauteen, tuntea läheisyyttä ja rakkautta joka päivä. Erillisyys ja toisen vetäytyminen pelottaa, ahdistaa ja olo tuntuu hylätyltä. Läheisyyden ja rakkauden jahtaaminen toiselta on uuvuttavaa, varsinkin kun toinen vetäytyy omiin oloihinsa sitä enemmän, mitä useammin yrittää päästä lähemmäksi. Onko tuo toinen tunteeton? Miksi se on torjuva? Miksi kaikki pitää ajatella järjellä?

Välttelevästi kiintynyt tarvitsee omaa aikaa ja tilaa, liiallinen läheisyys ei ole se mihin on tottunut. Miksi tuosta toisesta tunteet ovat niin tärkeitä? Välttelevä on tottunut ajattelemaan järjellä, voi olla ettei kunnollista kosketusta omiinkaan tunteisiin ole. Tuntuu että tukahtuu, kun kokoajan pitäisi antaa rakkautta ja läheisyyttä sekä olla saatavilla. Suhde voi alkaa tuntua vankilalta, josta on päästävä pois, ainakin hetkeksi.

Kuulostaako mahdottomalta yhtälöltä?

Tämä yhtälö on erittäin yleinen, vaikka se hankala onkin. Ristiriitainen ja välttelevä löytävät toisensa, koska se tuntuu tutulta ja juuri siltä mallilta rakkaudesta jonka me tunnemme. Yli-yksinkertaistettuna ristiriitainen on jahdannut vanhemman rakkautta lapsena ja saanut sitä vaihtelevasti kun välttelevä taas on lakannut jahtaamasta rakkautta lapsena, koska sitä ei ole ollut saatavilla. Mallit seuraavat meitä aikuisuuteen ja luovat haasteita aikuisissa parisuhteissamme.

Voiko siis ristiriitaisen ja välttelevän rakkaus toimia?

Lyhyesti: kyllä voi. Vastaus kysymykseen riippuu kuitenkin suhteessa olevista ihmisistä, koska vaikka mallit ovat universaaleja, me olemme kaikki silti yksilöitä omine kokemuksinemme ja ajatuksinemme. Kiintymysmallit eivät ole absoluuttisia totuuksia ja niitä voikin ajatella lämpömittarin tapaan; jotkut ovat tosi lämpöisiä (ristiriitaisia), jotkut tosi kylmiä (vältteleviä) tai mitä tahansa siltä väliltä.

Mitä tarvitaan, että rakkaus toimii ristiriitaisen ja välttelevän välillä?

1. Itsereflektio; kummankin pitäisi olla halukas tarkastelemaan itseään siitä näkökulmasta, että miksi minä käyttäydyn tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.
2. Halu kehittyä; jos käyttäydyn tietyissä tilanteisssa tietyllä tavalla, mitä voin tehdä silloin itseni ja toisen hyvinvoinnin varmistamiseksi?
3. Tahtoa sitoutua; vaikka meillä on ongelmia ja haasteita, tiedän haluavani selättää ne ja saada suhteen toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla meidän lähtökohdistamme.
4. Kyky keskustella; vain puhumalla itsestämme, tunteistamme, tarpeistamme ja suhteestamme voimme onnistua siinä, että suhde voisi toimia juuri meille sopivalla tavalla.

Mikään suhde ei ole ongelmaton. Vaikka kaikki neljä kohtaa toteutuisivat suhteessa molempien osalta, haasteita ja ongelmia tulee aina eteen, tavalla tai toisella. Onnistuminen suhteessa riippuukin pitkälti siitä, miten haasteisiin ja ongelmiin suhtaudutaan ja miten ne selvitetään. Suhtautumalla ongelmiin ”me pystytään selvittämään tämä”-asenteella onnistumisen todennäköisyys nousee taivaisiin, sen sijaan ”onko pakko taas puhua tästä”-asenne varmistaa suunnistamisen epäonnistumisen tielle.

Muista: jos toinen ei kykene siihen mitä tarvitaan, se ei kerro Sinusta vaan hänestä. Olet silti rakkauden arvoinen ja ihana omana itsenäsi. ❤

Lisää vinkkejä podcastissani Ristiriitainen rakkaus. 

Rakkaudella,

Johanna