Rakkaudessa on kolme vaihetta, joista kukin on merkityksellinen parisuhteen kehittymisen kannalta. Vaiheista ensimmäinen on helppo, toinen erityisen vaikea ja kolmas vielä vaikeampi. Siksi suurin osa parisuhteista päättyy vaiheen kaksi aikana.

Viihdeteollisuus yllättäen korostaa ensimmäistä vaihetta ja muista kahdesta vaietaan; emme me halua vapaa-ajallamme elokuvia katsellessa tai kirjoja lukiessa osaksi mitään vaikeaa vaan haluamme tosirakkautta ja onnea. Ajatus on ihana, mutta kun missään muuallakaan ei kerrota kahdesta muusta vaiheesta, ei ole ihme että oletamme kaiken järjestyvän kun ”oikea ihminen” saapuu kuvioihin.

Ensimmäinen vaihe onkin rakastuminen. Kun tapaat uuden upean ihmisen ja teillä synkkaa ja jostakin kummallisesta syystä hän pitää Sinusta yhtä paljon kuin Sinä hänestä, elämä on ihanaa. Tuntuu siltä että tätä olet odottanut koko elämäsi, kaikki mennyt tuntuu turhalta ja liian vaikealta, tämän ihmisen kanssa kaikki sujuu eikä ongelmia tule. Löysit vihdoin puuttuvan palasesi, kaksoisliekin ja sielunkumppanin.

Vihaat mua tämän jälkeen, kun kerron että ylläoleva johtuu kemiallisesta reaktiosta. Kyseessä on aivojen tuottama hormonimyrsky, jolla ei ole mitään tekemistä sydämesi kanssa. Vaikka sydämesi tuntuu erityisen lämpimältä ja pamppailee tämän ihmisen läsnäollessa, se johtuu hormonien ylikuormituksesta eikä sydämestä itsestään. En sano tätä vähätelläkseni tunteitasi; ne ovat ihan yhtä totta silti, mutta haluan että tiedät leijuvan olon ja vaaleanpunaisen elämänkatsomuksen tuossa kohtaa johtuvan hormoneista. Vaihe korostuu erityisesti turvattomasti kiintyvillä ihmisillä. Näin ymmärrät paremmin seuraavat vaiheet rakkaudessa.

Kuluu 3kk – 2 vuotta vähän riippuen ihmisistä ja etenemistahdista, kunnes rakkauden ensimmäinen vaihe on ohi. Ihastumisen ja rakastumisen tilalle alkaa pikkuhiljaa asettua arki, joka sekin tuntuu uuden ihmisen kanssa alkuun ihanalta ja ihmeelliseltä. Muistatko vielä alkuvaiheen hormonit? No, ne alkavat haihtua, koska ihastuminen on oikeasti kehollesi todella raskas tila, jota se ei pitkäkestoisesti pysty pitämään yllä ilman että läkähdyt. Hormonien haihtuessa pinkit lasit myös kolahtavat usein aika vauhdikkaasti pois silmiltä ja ollaan tilanteessa, että alatte nähdä toisenne sellaisina kuin todella olette.

Alkaa toinen vaihe, jota toiset kutsuvat itsenäistymisvaiheeksi ja toiset valtataisteluvaiheeksi, mielestäni kumpikin termi on hyvä. Toiseen vaiheeseen sisältyy usein paljon draamaa, oli se sitten hiljaista tai kuuluvaa. Mielessä pyörii kysymyksiä kuten ”mikä on meille sopiva tapa olla yhdessä ja erikseen” (kyllä, erikseenkin pitää tai ainakin kannattaa olla) ja ”kun kaikki puolemme paljastuvat, sovimmeko yhteen”. Suuri osa suhteiden draamaa tässä vaiheessa liittyy näihin kahteen, eli siihen mikä määrä yhteistä ja omaa aikaa riittää kummallekin teistä ja yleensä nämä eroavat toisistaan; toinen tarvitsee paljon aikaa yhdessä ja toinen paljon aikaa yksinään. Tasapainon löytäminen ei aina ole helppoa eikä edes mahdollista.

Toinen vaikeus tässä vaiheessa on erilaisuutenne hyväksyminen. Rakastumisvaiheessa nimittäin peität itsestäsi ne osat, joita et halua paljastaa vielä ja ne ovat juuri niitä itsellesikin vaikeimpia asioita joiden olemassaolon haluaisit kieltää ja varsinkin piilottaa muilta ihmisiltä. Rakastumisvaiheessa myös näet enimmäkseen sen mikä teitä yhdistää, kun taas itsenäistymisvaiheessa näet kaiken sen missä eroatte toisistanne. Kun tarpeeksi kauan aikaa kuluu ja kun parisuhde yleensä vielä peilaa valoa juuri niihin pimeimpiin kohtiisi, et enää voi peittää niitä.

Suurin osa suhteista päättyy itsenäistymisvaiheeseen, etenkin jos sitä ei tiedosta olevan olemassa. Kuvittelet tässä vaiheessa yleensä että et vain rakasta enää tuota ihmistä, kun tunteesi (=hormonit) ovat vähentyneet. Voi myös olla että toteatte olevanne liian erilaisia ihmisiä.

Rakkauden tärkein tehtävä onkin erilaisuuden hyväksyminen.

Se on vaikeaa ja silti mahdollista, joka kuitenkin vaatii ensin sen että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet; kaikkine vaikeine tunteinesi ja pimeine ominaisuuksinesi jotta voit hyväksyä myös toisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Tämä kaikki vaatii myös kykyä sietää vaikeuksia ja epämukavia tunteita. Suurin syy erolle tässä vaiheessa lieneekin se, että moni ei kestä niitä vaikeita tunteita ja ahdistusta jota herää. Vaikeiden tunteiden ja ahdistuksen kanssa voit kuitenkin oppia navigoimaan kehittämällä tunnesäätelyäsi ja tunnistamalla mikä on juuri Sinulle vaikeinta.

Jos itsenäistymis- tai valtataisteluvaiheesta pääsee eteenpäin, moni kuvaa että vasta sitten alkaa se todellinen rakkaus. Kun pystyt hyväksymään toisen sellaisena kun hän on, löydätte juuri teille sopivan yhdistelmän läheisyyttä ja erillisyyttä ja lisäksi olette kumpikin tehneet päätöksen rakastaa vaikka olisikin välillä vaikeaa, on eteenpäin meneminen helpompaa. Silloin alkaa rakkauden kolmas vaihe, rakastaminen.

Itse sanassa on vain yksi kirjan eroa ensimmäiseen rakastumisen vaiheeseen, mutta se tekee suuren eron sille, oletko RAKASTUNUT (helppoa, onnistuu melkein keneltä tahansa) vai oletko päättänyt RAKASTAA (vaatii erilaisuuden hyväksymistä ja päätöksen).

Jos haluat lisätietoa aiheista, liity sisäpiiriini tästä, niin sähköpostiisi kolahtaa tieto uusista blogikirjoituksista ja lisäksi jaan useita kertoja viikossa tietoa juuri näistä aiheista.

Rakkaudella,

Johanna