Mä jahtasin miehiä 15 vuotta, lähes tauotta. Jälkikäteen ajateltuna ihmetyttää, miten mä jaksoin niin kauan! Silloin mulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa, enkä tiennyt paremmasta vaan kuvittelin että kunhan saan jonkun miehen vakuutettua mun kelpaamisesta ja hyvyydestä niin sit kaikki järjestyy. En olis kauheen paljon kauempana totuudesta voinut olla.

Tarvittiin käänne, joka mun tapauksessa tuli Jari Sarasvuon Sisäinen sankari-kirjan myötä. Mä oikeesti melkein rupesin itkemään, kun luin sieltä lauseen joka meni kutakuinkin näin: ”Sä olet itse vastuussa kaikesta mitä sun elämässä on ja keitä sun elämässä on.” Se kolahti ja kovaa, koska ekaa kertaa tajusin sen olevan täysin totta. Mulla oli ollut lähinnä sitoutumiskyvyttömiä miehiä joista kukaan ei sitoutunut muhun ja osa kohteli ihan törkeästi ja silti juoksin niiden perässä kerjäämässä vaan lisää.

Tajusin että mun ongelma ei olleet ne miehet vaan minä itse, joka sallin niiden miesten tulla mun elämään ja pysyä siinä sen aikaa kun nyt sitten halusivat milloinkin. Sallinpa vielä muutaman k-pään palatakin sen jälkeen kun olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen ilmoittamatta. Ymmärsin että mulla on ihan tajuttoman huono itsetunto, jota yritin korvata sillä että ”on mulla sentään vientiä” ja ”tosi moni haluaa mut sänkyynsä”. Mä vaan halusin tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi ja nämä miehet ei tarjonneet mulle mitään sinne päinkään ja vihdoin mä sain sen itselleni selväksi.

Kirjan lukemisen jälkeen päätin, että nyt saa riittää, mua ei enää kukaan kohtele noin!

Eikä muuten ole sen jälkeen kohdellut, yrittänyt on moni mutta epäonnistunut jokainen. Mä päätin silloin että mä haluan miehen joka sitoutuu muhun. Ja tiedätkö mitä? Kaksi kuukautta tuosta hetkestä eteenpäin mä seurustelin sitoutuvan miehen kanssa. Ei siitä mun loppuelämän miestä tullut, eikä vielä kahdesta seuraavastakaan, koska vasta myöhemmin ymmärsin että mulla on ristiriitainen kiintymys ja hylätyksi tulon pelko. Siitä huolimatta mun rakkauselämä muuttui lähes yhdessä yössä (no ehkä yhdessä keväässä) siitä etten saanut ketään sitoutumaan siihen että löysin vain sitoutumishalukkaita miehiä.

Mitä tein eri tavalla? Lakkasin jahtaamasta ketään, lakkasin sietämästä paskaa kohtelua ja lakkasin sietämästä miehiä jotka otti yhteyttä silloin kun niitä huvitti. Koska toi kaikkihan on tosiasiassa hyväksynnän hakua muilta, mietipä: joku kohtelee sua välillä hyvin ja välillä huonosti, sä haluaisit hyvää kohtelua kokoajan eli toisin sanoen että sut hyväksyttäisiin ja sä saisit todisteen siitä että sä olet riittävä, kaunis, hyvä ja mihin ikinä sun heikko itsetunto liittyykään.

Sä oot luultavasti jo nyt pidemmällä ku minä, mä en tuolloin edes tiennyt mun ongelmille nimiä, tiesin vaan että mulla on ongelma. Mä aloin etenemään käytäntö edellä joka on mulle hyvin luonteenomaista, se voi olla että sä etenet tieto edellä ja viet myöhemmin käytäntöön, sillä ei ole hirveästi väliä kunhan etenet. Mä ymmärsin lopulta, että on kolme avainta siihen että mä voin näiden ongelmieni kanssa löytää hyvän ja turvallisen parisuhteen. Ne avaimet on itsesi rakastaminen, sisäinen turva ja oikea kumppani.

Jos haluat oppia hallitsemaan nämä avaimet, tutustu Minä 2.0 Akatemiaan.

Johanna