Aika usein me törmätään parisuhteessa tai tapailussa tilanteeseen, että vaikka kuinka haluttais että toinen muuttuu sellaiseksi kun hän ja meidän suhde meidän omissa unelmissa on, niin ei tapahdu. Se on turhauttavaa. NIIIN TURHAUTTAVAA.

Siihen on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu. Ensin kerron sulle tarinan omasta noin viiden vuoden takaa. Kun mä halusin uskoa ihmisen olevan jotain mitä se ei ollut.

Tapasin ja rakastuin samalta istumalta mieheen (jep, tämä jo ensimmäinen red flag ❌). Muistan vielä kun tapasin miehen lauantaina, sanoin työkaverille maanantaina että ”mä en pysty syömään, oon niin rakastunut!” Jeppisjepulis… KERRAN tavanneena, vieläpä humalassa. Nyt mietin et haloo, valoja päälle!

Alettiin tapailemaan, mutta jotain hämärää siinä aina oli. Kun soitin, hän ei koskaan vastannut vaan soitti noin vartin päästä kun oli matkalla kauppaan tai treeneihin. Ton yksin olisi pitänyt olla mulle merkki että nyt ei oo hyvä juttu. Kun sovittiin tapaaminen, mies peruutti lyhyellä varoajalla, aina oli kipeenä tai ollut autokolarissa tms. Nyt jälkikäteen ajateltuna ihan uskomattomia selityksiä. En mä niitä aina uskonut, mutta olin niin epätoivoisen rakastunut että en sanonut mitään.

Kerran jopa olin lähellä lähteä ajamaan tunnin matkan päähän tarkistamaan onko se oikeasti kotona ja ennen kaikkea onko se siellä yksin. Epätoivo, hellouu?? Soudettiin ja huovattiin muutama kuukausi. Sanonpa vielä sen verran että olin niin rikki tästä kaikesta, että jätin väliin bileitä ja näkemättä kavereitakin koska istuin kotona joko
a) odottamassa tätä miestä tai
b) itkemässä silmiä päästäni, koska jotain oli taas peruuntunut.

Kaiken ton säätämisen jälkeen yhden mun kaverin miehen kommentti sai mut vihdoin heräämään. Se sanoi että ”Jos mies oikeesti haluaa sut, SÄ TIEDÄT SEN”. Sinäkin yönä sain varmaan jonkun kännisen sydämen viestillä, mutta enää se ei lämmittänyt.

Mä ajattelin vihdoin että se mitä se sanoo ja viestittää, ei riitä mulle. Tarvitaan tekoja. Sanoin tälle miehelle että tämmönen on nyt ohi ja kiitos hei vaan. Toisin sanoen hyväksyin sen mitä hän on ja laitoin OIKEALLE PAIKALLE mun elämässä.

Eli en millekään paikalle.

Tottahan hän yritti pitkään vielä viesteillä yöaikaan lämmitellä, mutta mä olin päätökseni vihdoin tehnyt. Ja oikean sellaisen; myöhemmin kävi ilmi että suhde mistä mies väitti eronneensa ei ollutkaan ollenkaan päättynyt. Merkithän tästä oli ilmoilla, mutta minä en niitä halunnut nähdä.

Yksinkertainen ratkaisu onkin että hyväksyt sen mikä ja kuka tää ihminen on ja laitat oikealle paikalle sun elämässä. Oli se sitten jokin paikka tai paikattomuus.

Tämä on yksi asia, joita opetan Minä 2.0 Akatemiassa.

Rakkaudella,
Johanna