Muistatko vielä vanhan kansan sanonnan: ”Ensin pitää oppia rakastamaan itseään, jotta voi rakastaa muita”?

Minä olen hiukan eri mieltä tuosta lauseesta, koska me läheisriippuvaiset ja ristiriitaisesti kiintyneet osaamme kyllä rakastaa muita, voi hyvänen aika että osaammekin! Annamme itsestämme ihan kaiken muille, palvelemme ja miellytämme, peitämme tunteemme ja siedämme huonoakin kohtelua koska haluamme vain tulla rakastetuiksi.

Osaammeko sitten vastaanottaa rakkautta? Olen sitä mieltä että emme, ainakaan kovin hyvin. Siihen on muutama syy, jotka käyn läpi alla.

Ensimmäinen syy on se että emme ole oppineet koskaan vastaanottamaan rakkautta, olemmehan kotoisin joskus jopa todella kaoottisesta, mutta vähintäänkin epävakaasta tunneilmastosta, jossa ei koskaan tiennyt saako vanhemmalta osakseen hyväksyntää vai paheksuntaa. Hyväksyntäkin saattoi olla ehdollista, eli ”jos olen kiltti, reipas tai menestyn, ansaitsen rakkautta”. Tämän kaiken kannamme mukanamme parisuhde-elämäämme jossa edelleen kuvittelemme, ettei meitä voi hyväksyä sellaisena kuin olemme, vaan aina pitää palvella, touhuta tai suorittaa jotta olisimme rakkauden arvoisia.

Onko siis ihme, että usein päädymme yhteen ihmisten kanssa, jotka antavat lisää sitä samaa mihin olemme tottuneet? Yliolkaisuutta, etäisyyttä ja jopa kokonaan katoamista ainakin henkisesti. Hakkaamme päätämme seinään kertoen itsellemme, että kyllä tuo toinen vielä tuosta muuttuu ja sitten saan kaiken mitä haluan ja tarvitsen!

Toinen syy liittyy ensimmäiseen; emme osaa vastaanottaa rakkautta koska emme ITSE ajattele ansaitsevamme sitä. Uskomus ei välttämättä ole tietoinen, mutta alitajuntasi kertoo tätä tarinaa. Jos satummekin suhteeseen ihmisen kanssa, joka haluaisi antaa meille tarvitsemaamme rakkautta, torjumme sen (emme tietenkään tahallamme tai tietoisesti). Lapsuutemme oltua sellainen kuin se nyt kelläkin on ollut, emme ole saaneet aitoa hyväksyntää ehkä koskaan, keneltäkään. Emme ole tulleet kuulluiksi ja nähdyiksi omina itsenämme joten itsetuntomme on heikko.

Jos ajattelemme että kelpaamme muille vain kun olemme kilttejä, reippaita tai menestyneitä, totuus taustalla on usein se että kelpaamme itsellemme vain sellaisena. Muut kyllä paljon todennäköisemmin hyväksyisivät meidät laiskempina, tuhmempina ja vähemmän menestyneinä, mutta emme osaa vastaan ottaa sitä koska itse uskomme alitajunnassamme toisin.

Jos olet kirjoituksen tässä kohtaa jo masentunut ja valmis toteamaan: en minä osaa, niin kerron hyviä uutisia tässä vaiheessa. Asioille voi tehdä paljonkin, mutta Sinun on oltava valmis tekemään työ itsesi kanssa. Valehtelisin jos sanoisin että se on aina helppoa ja mukavaa, mutta itse tultuani ulos tuosta oppimisen putkesta voin kertoa että se on parasta mitä tulet koskaan tekemään.

Ajattelepa jos voisitkin uskoa itse itseesi? Hyväksyä itsesi? Jopa rakastaa?

Silloin myös rakkauden vastaanottaminen muilta tulee sata kertaa helpommaksi, koska uskot jo itse ansaitsevasi sen myös niinä päivinä kun makaat sohvalla murjottamassa ja haisemassa pahalle.

Joten jos haluat rakastua itseesi ja sen myötä oppia vastaanottamaan rakkautta muilta (kenties jopa unelmakumppaniltasi...?), tutustu Minä 2.0 Akatemiaan.

Rakkaudella,
Johanna