Hylätyksi tulemisen pelko on nimensä mukaisesti pelkoa siitä, että tulee hylätyksi. Varmasti kaikki tuntevat silloin tällöin pelkoa hylkäämisestä, mutta osalle meistä se on kiinteä osa elämää vaikkemme aina sitä juuri tällä nimellä kutsukaan. Voimme tuntea epämääräistä tyhjyyttä tai aukon sisällämme, saatamme löytää itsemme yhä uudelleen epäterveistä suhteista tai tunnemme jatkuvasti jäytävää mustasukkaisuutta.

Yhteistä kaikille jotka kärsivät hylätyksi tulemisen pelosta on se, että syvällä sisimmässä on epäilys tai tunne siitä, että en kelpaa sellaisena kuin olen. Tämä johtaa vähintäänkin alitajuntaiseen ajatusketjuun siitä, että koska en ole riittävä omana itsenäni, tulen tottakai jossain vaiheessa hylätyksi. Juuret tähän uskomukseen ovat yleensä lapsuudessa, jossa emme ole tulleet kuulluksi ja nähdyksi eli kelvanneet sellaisena kun olemme. Lapsuudesta saattaa löytyä myös oikeita hylkäämisen kokemuksia jotka ovat saaneet koko pelon alulle. Hylkäämiset ovat voineet olla pieniä jatkuvia laiminlyöntejä, kuten usein tapahtuu päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman kanssa tai ihan konkreettisia joko tahattomia tai tahallisia hylkäämisiä. Tällaisina voivat toimia pitkät sairaalajaksot ilman vanhempia, vanhempien ero jossa toinen vanhemmista jää hyvin etäiseksi tai joku muu tilanne, missä olet joutunut vanhemmasta eroon.

Aikuisena hylätyksi tulon pelko voi näyttäytyä monin keinoin ja haemme usein aikuisisissa suhteissamme hyvitystä lapsuuden vaillejäänneille ja yritämme ”korjata” lapsuuden virheet hakeutumalla parisuhteisiin ihmisten kanssa, jotka ovat hylkääviä tai henkisesti kykenemättömiä tunnetasolla läheisiin suhteisiin. Näissä suhteissa sitten ajattelemme, että rakkautemme voi parantaa hylkäävän ihmisen koska toivoimme lapsena niin suuresti, että vanhempamme näkisivät meidät sellaisena kuin olemme tai lakkaisivat hylkäämästä. Tällaiset suhteet voivat olla hyvin satuttavia ja saavat hylätyksi tulon pelon loistamaan kuin tähti, joka ei koskaan sammu. Monesti myös pelon sanelemat haitalliset käyttäytymismallit saavat hylkäävästä kumppanista lisää tuulta purjeisiinsa:

1. Jatkuva mustasukkaisuus
2. Yritys kontrolloida kumppania
3. Tunnehallinnan ongelmat
4. Jatkuvat ajatukset hylkäämisestä tai pettämisestä
5. Toisen jatkuva miellyttäminen
6. Pakonomainen toisen tunteisiin virittyminen
7. Kumppanin reaktioiden ylitulkinta

Kaikki yllämainitut toimintatavat johtavat siihen lopputulokseen, että hylkäämme itsemme kun yritämme välttää tulemasta hylätyksi toisen puolelta. Kun virittäydymme jatkuvasti toisen ihmisen mielialoihin ja käyttäytymiseen, niiden kontrolloinnista puhumattakaan, unohdamme liian helposti mitä tämä kaikki herättää meidän itsemme sisällä. Omien tunteiden ja tarpeiden hylkääminen aiheuttaa sen, että sisällemme muodostuu tyhjiö, jota emme osaa täyttää. Tämä tyhjiö paisuu ajan myötä niin, että emme enää tiedä mihin sen laittaisimme. Usein se purkautuu ennen pitkää henkisenä pahoinvointina, toivottomuutena ja joskus massiivisina tunnepurkauksina tai vihan tunteina.

Toimivin keino hallita ja parantaa hylätyksi tulon pelkoa on itsetunnon ja itsetuntemuksen lisääminen. Tämä kuulostaa a) loputtomalta työmaalta ja b) tylsältä kun ei ole nappia, jota painamalla kaikki muuttuisi paremmaksi. Itsetuntemuksen lisääminen onkin loputon työmaa, joskin kun sille tielle lähtee matka on yllättävän mielenkiintoinen ja kiinnostus sitä kohtaa lisääntyy sitä mukaa kun pääsee eteenpäin. Itsetuntemuksessa ei tarvitse myöskään koskaan valmistua, vaan onnea ja turvan tunnetta saa elämään jo matkan alkutaipaleella. Hauskaa on se, että itsetunnon lisääminen tapahtuu itseen tutustuessa kuin itsestään, vaikka keinoja siihen toki on paljon muitakin.

Lisää vinkkejä saat podcastistani Ristiriitainen rakkaus. 

Rakkaudella,

Johanna