Omana itsenä oleminen on vapauttavaa. Kaikki jotka ovat sen kokeneet, voivat allekirjoittaa tämän. Sohvalla röhnöttäminen verkkareissa, piereskely ja omien mielitekojen mukaiset ruoka-annokset ovat asia sinänsä, jotka tuovat omana itsenä olemisen tunnetta suhteessa, sitä kun ei tarvitse hävetä niitä. Nämä asiat ovat kuitenkin vain osa omana itsenä olemista. Nimittäin läheisiin ihmissuhteisiin kuuluu myös tunnetason omana itsenä oleminen. Mitä tämä sitten on? Sitä, että voi olla oma itsensä kaikkien tunteiden, tarpeiden ja haavojen kanssa niin, että tulee nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kun on.

1. Haavoittuvuus saa näkyä

Ihmissuhteissa on ihan supertärkeää, että voi olla sellainen kun on, käydä läpi juuri sellaisia asioita ja henkisiä haasteita, kun on tarve kulloinkin. Sen sijaan jos tulee ohitetuksi vaikealla hetkellä toisen toimesta, se vastaa tunnetasolla fyysistä kipua (tämä on tutkimuksillakin osoitettu). Jos haluaa oikeasti läheisen ja tunnetasolla tyydyttävän suhteen, on oltava valmis olemaan haavoittuva – mutta yhtälailla on pystyttävä hyväksymään toisen haavoittuvuus, kriisit ja vaikeat asiat.

Ihmissuhde on, tai tulisi olla, aina kaksisuuntainen, eikä se pysy kauaa hyvässä kunnossa jos vain toinen pystyy näyttämään herkkiä tunteita ja tarpeita tai jos toinen osapuoli mitätöi näitä. Tämä harvoin tapahtuu tahallaan, useimmiten toisen tunteiden mitätöinti tapahtuu arjen tasolla kommenteilla ”sä oot hirveän herkkä”, ”ihan tyhmää ajatella noin” tai ”tee näin”, vaikka näillä kommenteilla tarkoitetaankin useimmiten hyvää. Tällaiset kommentit voivat olla myös tapa osoittaa omaa turhautumista siihen, että toisen osapuolen vaikeiden asioiden käsittely tuntuu itsestä raskaalta tai vaikealta. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan, eli...

2. Vaikeita aiheita voi käsitellä

Ihmissuhteessa tulisi olla tilaa käsitellä myös vaikeita asioita, sekä sellaisia jotka liittyvät omaan itseen että niitä jotka liittyvät kyseiseen suhteeseen. Useimmat meistä ovat oppineet jo pienenä lapsena, että vaikeat tunteet ja omat tarpeet ovat hävettäviä ja tämä yleensä johtuu siitä, että niihin on suhtauduttu vähättelevästi tai jopa kokonaan ne ohittaen. Tämän mallin mukaan toimimme aikuisenakin, koska meillä ei ole taitoja käsitellä vaikeita tunteita tai aiheita, jollemme tietoisesti opettele. Juuri vaikeiden aiheiden rakentava käsittely on yksi hyvä keino lähentää ihmissuhdetta ja tutustua toiseen syvällisemmällä tasolla. Tämä vaatii molemmilta osapuolilta taitoa ja ennen kaikkea halua asettua välillä toisen asemaan ja antaa tukea vaikeiden asioiden kanssa, eikä tämä ole aina ihan helppoa. Kun saa olla vaikeiden asioiden kanssa hyväksyttynä ihmissuhteessa, ollaan niin lähellä omana itsenä olemista kuin toisen kanssa on mahdollista.

3. Tarpeita pidetään tärkeinä

Läheisessä ihmissuhteessa kummankin tarpeet tulisi huomioida yhtälailla. Yleistä on kuitenkin, että juuri lapsuudessa oppimamme takia emme pidä omia tarpeitamme tärkeinä eikä tällöin tietenkään kukaan muukaan voi niitä pitää tärkeinä. Usein suhteissa käy myös niin, että tarpeistaan äänekkäämpi osapuoli saa enimmäkseen mitä haluaa, mutta hiljaisempi jää vaille sitä mitä tarvitsee. Tämä vaatii aikamoista tasapainottelua ja joskus kaiveluakin, että molempien tarpeet tulevat tarpeeksi hyvin esiin ja täytetyksi.

Hyvään tilanteeseen päästäkseen onkin syytä ensin kääntyä sisäänpäin ja tutkailla, mitkä ovat minun tarpeeni – ei haluni vaan tarpeeni. Halut monesti kertovat tarpeista, mutta jos toimimme automaattiohjauksella tiedostamatta todellisia tarpeitamme, halut voivat kertoa jopa päinvastaisesta kuin mitkä oikeat tarpeemme ovat. Jos olemme lapsena esimerkiksi kokeneet mitätöintiä tunteillemme, tarvitsemme aikuisena niiden hyväksymistä, mutta jos emme tiedosta tätä saatamme ajautua aina juuri vanhempiemme kaltaisten ihmisten kanssa suhteisiin – ja tarpeemme jäävät taas täyttymättä.

4. Toista tuetaan

Tarvitsemme muita ihmisiä – pidämme siitä tai emme. Jos elämme erakkoina enimmän osan elämäämme, emme voi vielä aikuisenakaan oppia ihmissuhteissa tarvittavia taitoja. Toisen tukemiseen kuuluu paljon, mutta jo sillä pääsee pitkälle, että kykenee kuuntelemaan toista hyväksyvästi. Ensimmäinen vaistomme toisen ihmisen kertoessa ongelmastaan on ratkaista se, mutta se on hyvin harvoin mitä toinen tarvitsee. Useimmiten tarvitsemme vain ihmisen, jolle voimme kertoa avoimesti asioista ja joka hyväksyy sanomamme, ei mitätöi sitä ja tarjoaa ehkä muutaman ymmärtävän tai lohduttavan sanan. Vaikka meillä olisikin selvä ratkaisu toisen ongelmaan, tarjoamalla sitä herkällä hetkellä tulemme haluamattamme vähätelleeksi toisen tunteita siihen liittyen. Hyvä lähtökohta toisen tukemiseen on: kuuntele, älä puhu.

Lisää vinkkejä podcastissani Ristiriitainen rakkaus.

Rakkaudella, Johanna